28.9.1999

A:n velkajärjestelyhakemus Helsingin käräjäoikeudessa

Sitten kun A:n aikaisempi velkajärjestelyhakemus oli Helsingin hovioikeuden 3.11.1994 antamalla, lainvoiman saaneella päätöksellä yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 7 kohdan esteperusteella, ja kun erityisiä vastasyitä ei ollut ilmennyt, hylätty, A haki 30.1.1998 vireille tulleella uudella hakemuksella velkajärjestelyä. Hakemuksessaan A muun ohella vetosi erityisenä vastasyynä siihen, että hän oli pyrkinyt parhaansa mukaan täyttämään osuutensa tehdyistä sitoumuksista. Hän oli myös usean vuoden ajan pyrkinyt hoitamaan velkavastuitaan velkojan kanssa sovittujen maksujärjestelyjen mukaisesti sekä tuloistaan että omaisuuttaan realisoimalla.

Leonia Pankki Oyj velkojana vastusti hakemuksen hyväksymistä.

Käräjäoikeuden päätös 11.5.1998

Käräjäoikeus katsoi, että edellytykset velkajärjestelylle sinällään olivat olemassa ottaen huomioon velkojen määrä suhteessa hakijan maksukykyyn.

Edelleen käräjäoikeus katsoi, että ensimmäisestä hakemuksesta annetulla päätöksellä oli ratkaistu sitovasti ensimmäisessä hakemuksessa esitetyt vaatimukset ja perusteet. Oikeusvoimavaikutuksen vuoksi päätöstä ei voitu näiltä osin muuttaa. Tutkittavaksi tulikin se, voitiinko toisessa hakemuksessa esitettyjen uusien seikkojen perusteella arvioida asiaa toisin.

Esteperusteiden osalta ei ollut esitetty uusia seikkoja, joita ei aikaisemmin olisi otettu huomioon.

Uutena erityisenä vastasyynä käräjäoikeus totesi hakijan vedonneen siihen, että hän oli hylkäävän päätöksen jälkeen pyrkinyt hoitamaan velvoitteensa velkojan kanssa vapaaehtoisesti sovitulla tavalla. Tältä osin oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että jos velallinen oli tehnyt erityisen suuria uhrauksia velkojensa maksamiseksi ja/tai velkaantumisesta oli kulunut huomattavan pitkä aika, voisivat nämä seikat tulla erityisenä vastasyynä otettavaksi huomioon. Hovioikeuden tuomio asiassa oli annettu marraskuussa 1994 ja uusi hakemus oli tullut vireille tammikuussa 1998 eli 38 kuukauden kuluttua hovioikeuden päätöksestä. A oli kertonut hoitaneensa tuon ajan velvoitteitaan parhaan kykynsä mukaan. Käräjäoikeus katsoi, että pelkästään se, että velallinen oli mainitun ajanjakson pyrkinyt velvoitteistaan huolehtimaan, ei riittänyt muodostamaan toiminnasta erityistä vastasyytä asiaa kokonaisuudessaan arvioituna. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen velkajärjestelyn aloittamisesta.

Helsingin hovioikeuden päätös 24.9.1998

A valitti hovioikeuteen ja vaati velkajärjestelyn myöntämistä ja maksuohjelman vahvistamista tai asian palauttamista tätä varten käräjäoikeuteen. A katsoi muun ohella, ettei erityisten vastasyiden olemassaoloa harkittaessa hovioikeuden aikaisemman päätöksen oikeusvoimavaikutus estänyt tarkastelemasta velallisen pyrkimyksiä velkojensa maksamiseksi yhtenä kokonaisuutena vuodesta 1990 lähtien.

Leonia Pankki Oyj vastasi valitukseen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Perustelut

Korkein oikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut muutoin paitsi erityisiä vastasyitä koskevan vaatimuksen osalta.

A on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa erityisenä vastasyynä vedonnut muun muassa siihen, että hän oli pyrkinyt parhaansa mukaan täyttämään osuutensa tehdyistä sitoumuksista ja usean vuoden ajan hoitamaan velkavastuitaan velkojan kanssa sovittujen maksujärjestelyjen mukaisesti.

Käräjäoikeus on katsonut, että A:n aikaisemmasta velkajärjestelyhakemuksesta annetulla päätöksellä oli ratkaistu sitovasti ensimmäisessä hakemuksessa esitetyt vaatimukset ja perusteet ja että oikeusvoimavaikutuksen vuoksi päätöstä ei voitu näiltä osin muuttaa. Hovioikeuden 3.11.1994 antaman päätöksen jälkeistä aikaa koskevalta ajalta käräjäoikeus on todennut A:n vedonneen velvoitteidensa vapaaehtoiseen hoitamiseen sovitulla tavalla uutena erityisenä vastasyynä. Edelleen käräjäoikeus, joka sinänsä näyttää antaneen kuluneen ajan pituudelle merkitystä harkittaessa veloista huolehtimista erityisenä vastasyynä, on katsonut, ettei pelkästään mainitun marraskuun jälkeinen pyrkimys huolehtia velvoitteistaan riittänyt muodostamaan toiminnasta erityistä vastasyytä asiaa kokonaisuudessaan arvioituna. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun.

Lainvoimaisen ratkaisun oikeusvoimavaikutus estää uudessa velkajärjestelyhakemuksessa vetoamasta erityisenä vastasyynä pelkästään samaan seikkaan, joka on ollut ratkaisun kohteena jo aikaisemmassa päätöksessä. Aikaisemmin esitetyillä seikoilla voi kuitenkin olla merkitystä harkittaessa niitä yhdessä uusina seikkoina esille tulevien asioiden kanssa. Nyt esillä olevassa tapauksessa A on erityisenä vastasyynä vedonnut asioidensa hoitamiseen velkaantumisen alusta lukien. Kun erityisenä vastasyynä vedotaan velkojan kanssa sovitulla tavalla tapahtuneeseen velvoitteiden hoitamiseen, on luonnollista, että aina tarkastellaan koko sitä aikaa, jonka velallinen on velkojaan maksanut. Mitään perustetta ei ole sille, että kun aikaisemman velkajärjestelyhakemuksen yhteydessä siihen mennessä tapahtunutta velvoitteiden hoitamista ei ole pidetty riittävänä, myöhemmän velkajärjestelyhakemuksen yhteydessä voitaisiin ottaa erityisenä vastasyynä huomioon vain edellisen päätöksen jälkeen tapahtunut velkojen maksaminen.

Korkein oikeus katsookin, että erityisiä vastasyitä, joiden nojalla velkajärjestely yleisestä esteestä huolimatta voidaan myöntää, on harkittava kokonaisuutena, jolloin uudet seikat yhdessä aikaisemmin esitettyjen seikkojen kanssa saattavat muodostaa velkajärjestelystä annetun lain 10 §:ssä tarkoitetun erityisen vastasyyn.

Erityisten vastasyiden olemassaolon harkinta ja velkajärjestelyn mahdollinen aloittaminen voi soveliaimmin tapahtua käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi.